Luulenpa että nyt on saatettu loppuun rasittavin hankintaprosessi mitä Minin odotus- ja vauva-aikaan on mahtunut; turvaistuimen osto.
Normaalina voisi ehkä pitää tilannetta jossa perheellä on auto tai kaksi ja niihin hankittaisiin sitten se omiin tarkoituksiin sopivin ja itseä eniten ominaisuuksiltaan miellyttävä penkki. Me jouduimme kuitenkin hankinnassa tekemään monen monta kompromissia, jonka vuoksi prosessi tuntui kuluttavalta ja melko stressaavalta.
Perheellämme ei ole autoa, mutta se ei tarkoita ettemme tarvitse turvaistuinta Minille. Autolla kuljetaan kuitenkin viikottain jonnekin, kauppaan, mummilaan, välillä pidemmille reissuille sukuloimaan tai lomalle. Turvakaukalo oli ihanan helppo, senkun ostettiin malli jonka saa kiinni auton turvavöihin ja lähdettiin matkaan. Turvaistuinten kanssa asia ei ole läheskään niin yksinkertainen.
Ensinnäkin turvaistuimet ovat valtavan kokoisia ja painavia! Meidän lainamenopeli on melkosen pieni kauppakassi ja pelkästään turvakaukalon kiinnittäminen siihen oli projekti, joten turvaistuimen kohdalla iski epätoivo. Isofix- kiinnikkeitä hyödyntävää istuinta ei voitu valita, ainakaan pelkillä isofixeillä kiinnittyvää, koska kaikissa käyttämissämme autoissa ei niitä ole. Istuimen painolla on tässä tilanteessa merkitustä sikäli että joudumme sen joka kerta autoilemaan lähtiessämme sinne roudaamaan.
Googlesta on hyvä aloittaa. Autoliiton testit, no, niitä voi toki lukea mutta ei niistä tavallinen pulliainen paljoa viisastunut. Kokemuksia istuimista voi kaivaa vaikka mistä foorumeilta, mutta yleensä niitä kokemuksia on yhtä paljon kuin käyttäjiäkin. Toinen tykkää, toinen ei. Lisäksi samaan istuimeen päätyneillä voi olla melko lailla toisistaan poikkeavat tarpeet, joita istuin ei välttämättä jokaisen kohdalla yhtä hyvin täytä.
Uutisoinnin perusteella istuimen on oltava selkä menosuuntaan asennettava. Sellaisen siis päätimme ehdottomasti hankkia. Kaikkien tutkailujen jälkeen päädyimme joko Britaxin tai Besafen malliin. Vasta tässä vaiheessa tämä mutsi saapasteli liikkeeseen istuimia vertailemaan. Ihan hyvä että edes tässä vaiheessa ettei tullut suoraan netistä tilattua.
Lastentarvikeliikkeessä kävi ilmi, että paitsi että asennusprosessi vöillä kiinnitettävissä selkä menosuuntaan- istuimissa on vaikea jollei lähes mahdoton, ovat ne painoltaan kahden Minin luokkaa ja kooltaan suunnilleen kolmen turvakaukalon.
Ei kun keksimään suunnitelmaa b. Meille jäi tässä vaiheessa tosin jäljelle tasan yksi vaihtoehto, joten b-suunnitelmasta lienee liioiteltua puhua.
Pelätty palkki-istuin. Kasvot menosuuntaan.
Istuin on siis Cybexin Juno-fix ja kevein löytämämme. Sen asennus on äärimmäisen yksinkertainen ja se sopii aika moneen eri autoon. Istuin ei todellakaan ollut mikään ykkösvalintamme ja jos meillä olisi oma auto, en varmaankaan siihen olisi päätynyt. Mutta meidän tarpeisiin ja tähän käyttöön se lienee paras.
Nyt voi huokaista syvään ja siirtyä seuraavan hankinnan suunnitteluun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti