Tuotekatsaus: Bumbo

Olen joskus nettikirppiksillä törmännyt Bumbo- tuoleihin kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota. Eräs ystäväni myös mainitsi tuolin olleen superkätevä monilapsisessa perheessä. Itse en moisen hankkimista tullut ajatelleeksi ennenkuin nyt, kun poika alkaa jo olla sen ikäinen että voisi piakkoin istuimessa oleskella.

Satuin sitten löytämään Bumbon kirppikseltä ja nappasin mukaani, kun ei hintakaan päätä huimannut. Minkäänlaista ennakkotietoa ja -käsitystä tuotteen käytöstä minulla ei ollut.

Niinpä suuntasin kotona ystäväni Googlen seuraan ja otin selvää.

Bumbot ovat käteviä pesutilanteessa; suihkussa ja saunassa. Toiset kuljettavat niitä mukanaan esimerkiksi vauvauinnissa ja onpa niitä joissain paikoissa valmiinakin helpottamassa pesutuokiota. Meillä nämä pesut suoritetaan pitkälti kylvyssä ja sylissäpitäen suihkussa joten tähän asiaan tuskin Bumboa kaivataan vastaisuudessakaan.

Syöttämisessä Bumbo varmasti on kätevä. Jos vaan uskallan nostaa sen pöydälle, on oma asento huomattavasti ergonomisempi kuin lattialla sitterin äärellä. Lisäksi meillä on pienoinen pulma sitterin keikutuksen kanssa, nyt kun sen on keksinyt, ei poika istuisi hetkeäkään kiikkumatta... Tämä taas vaikeuttaa allekirjoittaneen vielä harjoitteluvaiheessa olevia ruokintayrityksiä. Lusikka tahtoo mennä suuhun vähän liiankin vauhdilla.

Myöhemmin oletan, että jos vaan Mini viihtyy tuolissa, häntä voisi siinä pitää joidenkin kotiaskareiden aikana. Opittuaan kääntymään poikamme ei ole muuta tehnytkään kuin käätyillyt, ja kun alkaa väsyttää, edelleen käännytään mutta pää alkaa jo painaa liikaa. Näissä kohdissa yleensä vaihdan Minin lattialta sitteriin, ihan vaan jotta toisen ei tarvitse käristä naama lattiassa...

Bumboihin liittyy vahvasti keskustelu selkäongelmista ja ties mistä kehitysviivästymistä mutta itse en ole jaksanut edes lukea kaikkia mielipidepostauksia aiheesta. Jokainen varmaan tuntee oman lapsensa ja näkee miten tämä tuolissa viihtyy ja jaksaa olla. Meillä ollaan aloitettu ihan pienillä hetkillä tuolissa eikä varmaan vähään aikaan pidempään istutakaan. Mutta ensivaikutelma on ihan ok, Mini viihtyy.

Ja saa muuten aika hauskoja valokuvia pienestä istuskelijasta!

Ketterät kiesit vai vanhanmalliset vankkurit?

Hankimme vaunut raskausaikana jo hyvissä ajoin, enkä kokenut niiden hankinnan olevan lainkaan hankalaa. Muutama valintaa helpottava vinkki kokeneemmilta vaunuttelijoilta ja monta google- hakua ja tiesin melko tarkkaan mitä halusin. Tai sanotaanko että alusta asti tiesin tarkkaan mitä en halua.

Vaunuissa, kuten lähes kaikissa muissakin lastentarvikkeissa, olen tylsän, tavallisen ja turvallisen kannalla. Halusin siis perus Emmaljungan yhdistelmät, meidän tapauksessa Duo Edget. Nämä hankittiin käytettynä ihailemani kuosin löydyttyä naapurikunnasta. Olemme ehtineet tosin jo vaihtamaan vaunut minin syntymän jälkeen, samaan malliin mutta uudempaan versioon.

Olen vaunuvalintaani enemmän kuin tyytyväinen! En todellakaan kaipaa mitään kääntyviä etupyöriä tai ilmattomia kumeja. En katsele kaihoten ufonnäköisiä vaunuja, joissa lapsi matkustaa melkein maassa maaten. Ja koskapa niin kovin meidän kieseistä tykkään, mennään näillä vielä ratasosan kanssakin. Siihen vaihtaminen muuten tulee eteen aivan liian pian, vaunukoppa alkaa uhkaavasti käydä ahtaaksi! 

Silti pohdin kakkos (tai kolmos...) rattaiden hankintaa. Pienemmät ja näppärämmät... no okei, onhan meillä nuo City minit mutta ehkä sellaset istumarattaat jossain vaiheessa kuitenkin?

Aika pitkälti tällaiset on meidän nykyiset menopelit.

Istumarattaissa ulkonäkö on aika tärkeä tekijä, käytännöllisyyden lisäksi luonnollisesti. Istumarattaillakin pitäisi saada ostokset kulkemaan ja niiden pitäisi mahtua hyvin bussiin ja auton tavaratilaan. Jonkinlainen, mahdollisimman laaka makuuasentokin niissä pitäisi olla saatavilla. 

En halua ns. merkittömiä rattaita, vaan jonkinlaisen arvon säilyttävät pidempi-ikäiset menopelit. Ne hankitaan todennäköisesti käytettynä, mutta uusiakaan en täysin sulje pois. Harvat kolmipyöräiset rattaat sopii mun makuun, mutta Phil&Tedsillä löytyy ainakin jokin malli, josta tykkään. Niihin saisi ainakin lisävarusteilla hieman väriäkin. Se väriasia onkin otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa; olen ennenkin ihastunut värikkäisiin rattaisiin ja myöhemmin tajunnut että kyllästyn varmaan aika nopeasti.

Tosin mulla on ollut päähänpinttymä keltaisista rattaista jo aika pitkään. Varmaan siksi kun niitä ei aivan loputtomasti tarjolla ole...

Tässä ihailemani P&T ja niiin ihana väri!

Järkevää olisi hankkia jotkut perus mustat tai harmaat rattaat joihin sitten lisävarusteilla toisi väriä. Nyt kun meillä on nuo vaaleat Edget, en vaan osaa lisätä niihin mitään värillistä. Mielestäni niihin sopii vaan mustavalkoiset ja harmaat jutut. Onneksi niidenkin suhteen on käynyt tuuri ja olen löytänyt mieleisiä kankaita. Mustiin tai harmaisiin sen sijaan voisi lisätä vaikka sitä keltaista tai ihan mitä tahansa muuta ja vieläpä kuviollisena! 

Tähänastiset rataspohdinnat on siis aika pitkälti vielä ulkonäköseikoissa, sillä en ole käynyt liikkeessä kokeilemassa rattaita. Kyllä se työnneltävyys on aika iso asia ja kokoonkasauksen helppous jne. Odottelen kovasti Emmaljungan uusia malleja, lähinnä Scooter 2.0 ilmakumeilla. Mulla on kyllä päähänpinttymä niiden PP Sun- väristä, joka on tietty joku Limited edition eikä sitä meinaa mistään saada... sellaiset jos löytyisi niin ovat sitten käytettynä tietenkin vanhempaa mallia ihan kennopyörillä.

Ja tässä Emmaljunga Scooter 2.0 keltaisena

Näistä pohdinnoista puuttuu vielä täysin se mahdollisuus, että tykkäämäni Baby joggerit päivitettäisiin vähän "parempaan" malliin. Niistäkin löytyy jo niin monta mallia, etten pysy perässä ollenkaan. 

Mulla ei tässä lähipiirissä kenelläkään ole näitä rattaita, joista haaveilen. Olisi hyvä, jos saisi taas kuulla käyttökokemuksia kavereilta mutta tällä kertaa joudun etsimään niitä muualta. Netin keskustelupalstoja seuraamalla tosin saa ainakin lievän päänsäryn, mielipiteitä kun on ainakin yhtä monta kuin on kirjoittajiakin!

Talveen valmistautumista

Syksy siellä jo saapuu ja sen myötä väistämättä talvikin. Mun mielestä oli vaikeaa jo raskausaikana pohtia, että miten sitä vauvaa milloinkin puetaan. Syksyn tullen alkaa taas uudet pohdinnat.

Muutamia oikein varteenotettavia vinkkejä olen viisaammilta saanut, mutta jotain jää toki itselle ratkottavaksi. Tulin hankkineeksi rattaisiin lämpöpussin, itse asiassa kaksikin vähän erityyppistä. Lisäksi meiltä löytyy äp:n makuupussi. Lämpöpussi on varmaan kätevä siinä mielessä, ettei pientä tarvitse kauheasti pukea, senkun sujauttaa sisävaatteissa tai jossain neulehaalarissa pussiin. Tähän pussiin liittyy semmoinen mutka että ratasosa on otettava käyttöön, koska pikkumies on sen verran iso mies ettei pusseineen enää vaunukoppaan sovi. Olkoon vaan Emmaljungan vaunukoppa markkinoiden tilavin, meidän äijä on jo nyt täyttänyt sen ihan äärimmilleen ja ikää tyypillä on 4kk!

Vinkki viitonen on käyttää äitiyspakkauksen haalaria. Meillä ei sellaista kuitenkaan ennestään ollut, koska en pakkausta ottanut. Ja hyvä etten ottanut, sillä niitä vaatteita en olisi tullut käyttäneeksi. Olen kyllä todella nirso vauvanvaatteiden suhteen. Haalarin saa hommattua lähes miltä tahansa kirpputorilta joten ei se homma siihen kaadu jollei pakkausta ole ottanut. Seuraava kysymys onkin haalarin koko. Jos mä menisin kauppaan haalaria ostamaan, ostaisin joko ison 74 tai sitten 80- kokoisen. Äp:n haalari on kokoa 68/74. Aion joka tapauksessa yrittää sulloa miekkosen siihen haalariin ainakin nyt syksyllä.

Mutta voiko näin pieni kaivata vedenkestävää toppahaalaria? Kas siinä vasta pulma. Itse olen tässä vaiheessa pohdintaa päätynyt siihen tulokseen, etten ainakaan ihan vielä moista osta. Tietenkin jos sopiva sattuu käytettynä löytymään... Kun ei ole mitään takeita, koska tuo oma pieni ihminen lähtee liikenteeseen, ei ole myöskään tietoa millaisia vermeitä kaivataan. Tykkään varautua etukäteen, mutta ehkä kaikkeen ei voi eikä kannata varautua.

Tähän mennessä me on pärjätty hienosti neule- ja windfleecehaalareilla. Useimmiten tykkään laittaa viileämmällä kelillä pojan sisävaatteissaan ja tarpeen tullen vaikka neuletakissa äp:n makuupussiin. Tää on tähän saakka ollut ihan toimiva systeemi.

Tuon windfleecehaalarin oon kokenu tosi käteväksi, se on aika pehmoinen ja kiva pukea ja kuitenkin riittävän lämmin. Korvaa ne vanuhaalarit, joita meillä pienempänä oli.

Tässähän alkaa ihan odottaa talvea ja pulkkailukelejä! Tosin vaara piilee siinä, että olenkin itse ainoa pulkkailuinnokas... meidän pikkuinen kun on sitä sorttia että ilmottaa välittömästi jos ei joku juttu täysin nappaa :).

Eräänä päivänä kirpparilla...

Siitä onkin jo aikaa kun olen ihan livekirpulta palannut kotiin innosta puhkuen ja löytöjäni päivitellen :). Tänään kuitenkin koin ilonhetkiä löytöjeni äärellä.

Olin käynyt kirpputorikierroksella viimeksi edellispäivänä enkä silloin ihmeempiä löytänyt. Tänään löysin senkin edestä ja rahaa paloi...

Pitemmittä puheitta, luodaan katsaus päivän sillisalaattiin!

Tässä ekassa kuvassa melkein kaikki löydöt samassa; Newbien ihana vielä reilu pyjama, siniset talvitossut, vaunujen keltainen lämpöpussi, Popin tosi kiva paita, 2 Newbien paitaa ja hyviä sukkia pussissa, Myyrä- pussilakanasetti ja se neulehaalari!!!

Tyylikkäästi tuli omat varpaat taas kuvattua. Pitäskö alkaa lakata varpaankynsiä kun ne niin usein päätyvät kuviin... 

Päivän saldo oli kyllä huikea, sekä löytöjen että rahanmenon kannalta... no ei maar, mutta ovat nuo sen arvoisia! Erityisen iloinen olen haalarista sekä muista Newbieistä, ne kun on koossa 80 josta olen jo etukäteen huolehtinut että löytyykö mitään ihanuuksia koon 74 jälkeen. Näköjään löytyi!

Polarn o. Pyretin vaatteita meillä ei ulkotamineita lukuunottamatta ollut muistaakseni ainuttakaan, mutta tuo paita on ihan mieletön! Jotenkin tosi ihana toi kuva. 

Tuli oikeaksi todistettua väite, että Pelastusarmeijan kirppis on hyvä ostospaikka. Sieltä löytyi Popin paita ja myyrälakanat.

Miten sitä malttaa taas odottaa seuraavaa kirppiskertaa!

Kirppuholisti

Minä olen vahvasti koukussa kirpputoreihin. 

Käyn kirppiksillä oikeastaan päivittäin, koska facebook, tori ja huutonet ovat mahdollistaneet helpon kaupankäynnin ihan kotona istuskellessa... Selailen mielelläni vauvanvaatteita ja yleensä tsekkaan tietyt ryhmät useita kertoja päivässä. 

Silti on aivan mielettömän ihanaa päästä ihan oikealle livekirpputorille tutkimaan ja tekemään löytöjä. Sehän juuri on kirpputoreissa parasta; löytää jotain ihanaa sopivalla hinnalla! Kyllähän sitä tulee ostettua asioita kalliimmallakin hintaa, mutta se onnentunne ei ole aivan yhtä mittava kuin silloin kun saa tarvitsemansa ja/tai haluamansa todella edullisesti.

Koska tänään sataa niin julmetusti, olen jumissa kotona enkä pääse toteuttamaan itseäni lempiharrastukseni pariin. Voin siis muistella viimeaikaisia löytöjäni ja suunnitella tulevaa... :)

Mielestäni kirpputoriostoissa käy usein niin, että etsiessään jotain oikein kuumeisesti ei meinaa sitä millään löytää. Sen sijaan tulee sitten osteltua kaikenlaista ei-niin tarpeellista joka matkan varrella silmään sattuu. Tällä hetkellä itse mietin jo ensi talvea ja sen vaatimia varustuksia. Asiassa on sellainen pieni mutka, ettei mulla ole aavistustakaan mahtuisko poika talvella esim. kokoon 74 vai tarvitaanko jo isompaa vermettä. Poika on nyt siis 3kk ja 67cm pitkä... 

Viime viikolla satuin löytämään aivan ihanan fleecehaalarin kirpparilta. Hintaa tällä oli 20e, ei todellakaan mikään halpa, mutta tuo väri <3. Koko oli aika passeli, vielä melko pitkät lahkeet ja hihat mutta meneepähän pidempään.

Haalari ei ollut varsinaisesti ostoslistallani, mutta päätyi sille hyvin nopeasti... Toistaiseksi en usko meidän tarvitsevan mitään tämän teknisempiä ulkovaatteita, mielestäni tällaiset pehmoiset ja lämpimät on vauvalla kivoja. Kahisevien haalareiden aika tulee sitten myöhemmin, jahka lapsi kasvaa ja kehittyy.

Viime viikolla kerkesin kirpputorille harvinaisen monta kertaa, peräti kolmena eri päivänä ja neljälle eri kirpputorille plus yksille markkinoille. Nettiostoista puhumattakaan... 

Lastenkirpputorit ovat suosikkejani. Niissä saattaa olla aavistuksen kovempi hintataso kuin tavallisilla kirpputoreilla, mutta niillä myydään myös laadukkaampaa, paremman kuntoista vaatetta kuin tavallisilla. Poikkeuksiakin toki on! Paikallisilla kirppiksillämme on panostettu jo siihen, mitä myyntiin huolitaan. Tämä on mielestäni hyvä juttu, sillä itse en kaipaa puhkikuluneita ja nukkaantuneita lisäyksiä vaatevarastoihimme. Olen melko tarkka esimerkiksi pesunukan määrän suhteen, sillä en halua että vaatteet näyttävät kovin käytetyiltä. Olen itse ostanut kerran uuden neulepaidan jostain henkkamaukasta, koska tykästyin siihen niin kovin. Paita ei ollut hirmukallis, noin parinkympin luokkaa, mutta hitto että harmiitti kun se nukkaantui yhdessä pesussa minun mittapuullani käyttökelvottomaksi.

Myyn itsekin käyttämättä jääviä vaatteita ja tavaroita nettikirpputoreilla, mutta en laita myyntiin mitään likaista, rikkinäistä tai kovin kulunutta. Ne menevät kierrätykseen.

Merkkitietoisuus on osa kirpputorikäyntejä. Vaikka et tietäisi lastenvaatteista tuon taivaallista, et voi olla huomaamatta hurjan kovia hintoja tietynmerkkisissä vaatteissa. Eikä myyjä monesti ole tehnyt hinnoittelua vaatteen kunnon vaan ostohinnan perusteella. Itselleni on aivan sama onko vaate kallis merkkivaate vai perusmarketin perusvaate, jos se on huonossa kunnossa. En osta sitä kuitenkaan.

Kirpputoreilla myös näkee laatuerot eri merkkien välillä. Kun tarjolla on käytettyä tekstiiliä, näkee nopeasti mitkä vaatteet tuppaavat nukkaantumaan ja kulumaan ja mitkä eivät. Osittain on toki kyse esimerkiksi väreistä. Kirkkaat tai tummat värit nukkaantuvat helpommin, ja niistä se erottuu selvemmin.

Oma suosikkini on tällä hetkellä KappAhlin Newbie- mallisto, joka ei ole värejä rakastavan äidin valinta ollenkaan. Itse olen tykästynyt neutraaliin värimaailmaan ja mielestäni vaatteet sopivat pojalleni todella hyvin. Viime aikoina ostokseni ovatkin keskittyneet pitkälti tähän merkkiin...

Viime viikon löytöihini kuuluvat ihanat nallepyllyhousut, jotka meillä oli jo kotiutumisvaatteena, tosin nyt parisen kokoa suurempina. Niiden kaveriksi kuvasin pihakirppislöytöni raitabodyn, joka on todella mieluinen. 

Tässäpä tämä tällä kertaa, taidanpa siirtyä taas nettikirppisten pariin :).

Minin kotiutumisvaatteet

Pakko myöntää että postauksen aihe tuli pitkälti siitä, että tähän löytyy kuvia...
Aika tarkalleen 3kk sitten saimme sairaalasta kotiin mukaan ihanan nyyttimme puettuna äidin tarkasti valitsemiiin kotiutumisvaatteisiin. Nämä olin suunnitellut etukäteen jo ennen varsinaisen sairaalakassin pakkaamista, joka tapahtui ihan viime tingassa ja josta puuttui yhtä ja toista...

Kotiutumisvaatteiksi valkoitui jotain vanhaa (käytettynä ostettua), jotain uutta ja jotain lainattua... 

Neuletakki oli siis lainassa ystävättäreltäni, jonka omat lapset ovat jo sitä käyttäneet ja olipa se ehtinyt muidenkin pienokaisten alkutaivalta lämmittämään. Neuletakki on KappAhlin Newbie- mallistosta.

Body on ensimmäinen kirpparilöytöni tulevalle vauvalle, jonka löysin parisen viikkoa plussan jälkeen ja uskaltauduin ostamaan. Sen kanssa ostin ihanat potkuhousut, jossa oli samantapainen kuva etupuolella, kenguru taskussaan. Body on ihanan pehmeää materiaalia, joka on vauvanvaatteissa erityisen kiva juttu. Body on alunperin Name it:in ja siinä on nuo kätevät käännettävät hihansuut. Metsästin myöhemmin samanlaisia kuumeisesti mutta en löytänyt. 

Housut ovat niinikään KappAhlin Newbie- mallistoa ja ne ostin vasta kotiutumisasua suunnitellessani. Housut olivat vähän sellainen pakko saada- ostos, enkä kyllä jälkeenpäin harmitellut. Ne mahtuivat yllättävän pitkään pikkumiehellemme. Housut ja body menivät säästöön mahdollista seuraavaa vauvaa odottamaan, näistä en millään raaski luopua!

Meillä muuten kotiutumisvaatteet olivat kokoa 56, eikä ollut yhtään liioittelua. Poika oli syntyessään 53cm pitkä ja ne muutamat 50- senttiset bodyt, joita meillä oli, jäivät melkeinpä kokonaan käyttämättä. Onneksi ei tullut ostettua mitään superihanaa liian pienessä koossa.
Hassua miten silloin raskausaikana ihastuin tähän vaaleaan asukokonaisuuteen mutta ostin myös melko värikkäitä vaatteita. Kuitenkin tälläkin hetkellä käyttö painottuu selvästi noiden neutraalimpien sävyjen puolelle.

Hittejä ja huteja

Vauvalle hankitaan yleensä suurin osa tavaroista etukäteen, ennen syntymää. Esikoislapsen kohdalla ei vielä oikein tiedä, mitä oikeasti tarvitaan ja millainen mikäkin tarvike toimii. Niinpä jotkut asiat tulee ostettua useampaan kertaan, kun ensimmäinen yritys on mennyt metsään. Onneksi käytettyjen lastentarvikkeiden makkinat ovat hyvät ja ne saa yleensä kaupaksi.

Vaatteisiin liittyy suurin osa hutiostoista. Aluksi sitä tuli ostettua suunnilleen kaikki mikä silmään osui sen enempää ajattelematta käytännöllisyyttä tai edes sitä omaa makua. 

Erittelen tähän nyt muutamia kantapään kautta opittuja viisauksia...

- VÄRIT: Käytän itse värikkäitä vaatteita ja vauvanvaateostoksillakin ihastuin mitä erilaisimpiin väreihin ja kuoseihin. Vauvan synnyttyä sain huomata, että tykkäänkin pukea hänet melko neutraaleihin väreihin. Käyttämättä ovat jääneet niin sinipunakuviolliset housut kuin limenvihreä haalarikin. Onneksi näin pienellä voi vielä pitää valkoisiakin vaatteita!

- OIKEA VAATE OIKEASSA KOOSSA OIKEAAN VUODENAIKAAN. Ei ole muuten helppoa. Ostin sitten mm. kahdet ihanat neulehaalarit koossa 62, jotka olisivat koon puolesta sopineet just nyt ja parisen kuukautta taaksepäin. Jännä ettei niitä tullut keskellä hellekautta oikein käytettyä. Olen jättänyt isommat lyhythihabodyt kauppaan arvellessani, ettei niitä oikein tulisi käytettyä enää syksymmällä. Mutta toisinpäin ei tullut mieleen asiaa pohtia...

- SOPIVA MALLI OMALLE PÖTKYLÄLLE. Esimerkiksi housuissa olen saanut karusti havaita, etteivät kaikki housut istu samalla tavalla. Liian leveät lahkeet näyttävät hölmölle ja tuntuvat hankalalta käytössä. Minä ainakin puen poikani leggingseihin! Lisäksi leveät lahkeensuut ovat superärsyttäviä.

- KOKOVAIHTELU: Eri merkkisten lastenvaatteiden välillä on aivan valtavia kokoeroja! Itse olen varautunut asiaan siten, että vertailen seuraavaksi käyttöön tulevaa kokoa jo käytössä oleviin ja otan pienimmät ajoissa käyttöön. Meillä on ollut tuuria asiassa, eikä ole vielä hirveän monta vaatetta jäänyt pieneksi ennen käyttöönottoa. Pyjamia jäi jokunen, ehkä koska T on pitkäselkäinen vauva ja kokopuvut kinnaavat helpoimmin jostain.

- SUKAT: Vauvan jaloissa on hieman haastavaa saada psysymään sukkia. Pelastuksen olen löytänyt Lundmyrin ja H&M:n sukista. 

Tästä aiheesta lienee aika runsaasti jaettavaa, joten saattaa olla että postaus saa jatkoa myöhemmin :).

Shoppailuaddiktin tunnustukset

Näihin aikoihin viime syksynä sain tietää olevani raskaana. Sitä tunteiden ryöpytystä mikä siitä seurasi! Mutta tämän blogin tarkoitus ei ole puida raskausonnea, vauva-arjen ihanuutta ja kamaluutta sellaisenaan vaan keskittyä intohimoni kohteeseen: vauvanvaatteisiin. 

Halusin ensin aloittaa ihan tavallisen vauvablogin ikäänkuin päiväkirjaksi, kunnes tajusin etten halua jakaa arkeani laajemmalle yleisölle, enkä välttämättä jakaa pienokaiseni kuvia netissä. Lisäksi oli olemassa suuri vaara että shoppailuinnostukseni saa aivan liikaa huomiota tavallisessa blogissa...

Aiemmin shoppailin itselleni, koiralle, naapurin vauvalle... you name it. Mutta raskausuutisen myötä eteeni aukeni kokonaan uusi maailma. Kaikki ihanat vauvatavarat, osa jopa oikeasti tarpeellisia!!

Ennen viime vuoden loppua meillä oli valmiina vaunut, vaatteet ja vauvanhuoneen sisustussuunnitelma... 

Ja mitä niihin itse vauvanvaatteisiin tulee, nyt on aika tunnustaa: mulla ei varmasti ole superhyvä maku niiden suhteen. En oikein osaa ommella niitä itse. En hanki merkkivaatteita. Ilahdun suunnattomasti löytäessäni kivoja vaatteita ketjuliikkeistä. Tai kirpparilta!!! En etsi retroa, kotimaisuutta tai värejä. En pue lastani minkään teeman mukaan, vaan yksinkertaisesti vaatteisiin joista itse pidän. 

Jonain päivänä tulen kokemaan järkytyksen kun lapseni haluaa itse valita vaatteensa. Silloin joutunen luopumaan vähistäkin periaatteistani ja pukemaan sen johonkin vihaisiin lintuihin.

Mutta sitä ennen aion nauttia täysin rinnoin vapaudestani valita!