Tuotekatsaus: Bumbo

Olen joskus nettikirppiksillä törmännyt Bumbo- tuoleihin kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota. Eräs ystäväni myös mainitsi tuolin olleen superkätevä monilapsisessa perheessä. Itse en moisen hankkimista tullut ajatelleeksi ennenkuin nyt, kun poika alkaa jo olla sen ikäinen että voisi piakkoin istuimessa oleskella.

Satuin sitten löytämään Bumbon kirppikseltä ja nappasin mukaani, kun ei hintakaan päätä huimannut. Minkäänlaista ennakkotietoa ja -käsitystä tuotteen käytöstä minulla ei ollut.

Niinpä suuntasin kotona ystäväni Googlen seuraan ja otin selvää.

Bumbot ovat käteviä pesutilanteessa; suihkussa ja saunassa. Toiset kuljettavat niitä mukanaan esimerkiksi vauvauinnissa ja onpa niitä joissain paikoissa valmiinakin helpottamassa pesutuokiota. Meillä nämä pesut suoritetaan pitkälti kylvyssä ja sylissäpitäen suihkussa joten tähän asiaan tuskin Bumboa kaivataan vastaisuudessakaan.

Syöttämisessä Bumbo varmasti on kätevä. Jos vaan uskallan nostaa sen pöydälle, on oma asento huomattavasti ergonomisempi kuin lattialla sitterin äärellä. Lisäksi meillä on pienoinen pulma sitterin keikutuksen kanssa, nyt kun sen on keksinyt, ei poika istuisi hetkeäkään kiikkumatta... Tämä taas vaikeuttaa allekirjoittaneen vielä harjoitteluvaiheessa olevia ruokintayrityksiä. Lusikka tahtoo mennä suuhun vähän liiankin vauhdilla.

Myöhemmin oletan, että jos vaan Mini viihtyy tuolissa, häntä voisi siinä pitää joidenkin kotiaskareiden aikana. Opittuaan kääntymään poikamme ei ole muuta tehnytkään kuin käätyillyt, ja kun alkaa väsyttää, edelleen käännytään mutta pää alkaa jo painaa liikaa. Näissä kohdissa yleensä vaihdan Minin lattialta sitteriin, ihan vaan jotta toisen ei tarvitse käristä naama lattiassa...

Bumboihin liittyy vahvasti keskustelu selkäongelmista ja ties mistä kehitysviivästymistä mutta itse en ole jaksanut edes lukea kaikkia mielipidepostauksia aiheesta. Jokainen varmaan tuntee oman lapsensa ja näkee miten tämä tuolissa viihtyy ja jaksaa olla. Meillä ollaan aloitettu ihan pienillä hetkillä tuolissa eikä varmaan vähään aikaan pidempään istutakaan. Mutta ensivaikutelma on ihan ok, Mini viihtyy.

Ja saa muuten aika hauskoja valokuvia pienestä istuskelijasta!

Ketterät kiesit vai vanhanmalliset vankkurit?

Hankimme vaunut raskausaikana jo hyvissä ajoin, enkä kokenut niiden hankinnan olevan lainkaan hankalaa. Muutama valintaa helpottava vinkki kokeneemmilta vaunuttelijoilta ja monta google- hakua ja tiesin melko tarkkaan mitä halusin. Tai sanotaanko että alusta asti tiesin tarkkaan mitä en halua.

Vaunuissa, kuten lähes kaikissa muissakin lastentarvikkeissa, olen tylsän, tavallisen ja turvallisen kannalla. Halusin siis perus Emmaljungan yhdistelmät, meidän tapauksessa Duo Edget. Nämä hankittiin käytettynä ihailemani kuosin löydyttyä naapurikunnasta. Olemme ehtineet tosin jo vaihtamaan vaunut minin syntymän jälkeen, samaan malliin mutta uudempaan versioon.

Olen vaunuvalintaani enemmän kuin tyytyväinen! En todellakaan kaipaa mitään kääntyviä etupyöriä tai ilmattomia kumeja. En katsele kaihoten ufonnäköisiä vaunuja, joissa lapsi matkustaa melkein maassa maaten. Ja koskapa niin kovin meidän kieseistä tykkään, mennään näillä vielä ratasosan kanssakin. Siihen vaihtaminen muuten tulee eteen aivan liian pian, vaunukoppa alkaa uhkaavasti käydä ahtaaksi! 

Silti pohdin kakkos (tai kolmos...) rattaiden hankintaa. Pienemmät ja näppärämmät... no okei, onhan meillä nuo City minit mutta ehkä sellaset istumarattaat jossain vaiheessa kuitenkin?

Aika pitkälti tällaiset on meidän nykyiset menopelit.

Istumarattaissa ulkonäkö on aika tärkeä tekijä, käytännöllisyyden lisäksi luonnollisesti. Istumarattaillakin pitäisi saada ostokset kulkemaan ja niiden pitäisi mahtua hyvin bussiin ja auton tavaratilaan. Jonkinlainen, mahdollisimman laaka makuuasentokin niissä pitäisi olla saatavilla. 

En halua ns. merkittömiä rattaita, vaan jonkinlaisen arvon säilyttävät pidempi-ikäiset menopelit. Ne hankitaan todennäköisesti käytettynä, mutta uusiakaan en täysin sulje pois. Harvat kolmipyöräiset rattaat sopii mun makuun, mutta Phil&Tedsillä löytyy ainakin jokin malli, josta tykkään. Niihin saisi ainakin lisävarusteilla hieman väriäkin. Se väriasia onkin otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa; olen ennenkin ihastunut värikkäisiin rattaisiin ja myöhemmin tajunnut että kyllästyn varmaan aika nopeasti.

Tosin mulla on ollut päähänpinttymä keltaisista rattaista jo aika pitkään. Varmaan siksi kun niitä ei aivan loputtomasti tarjolla ole...

Tässä ihailemani P&T ja niiin ihana väri!

Järkevää olisi hankkia jotkut perus mustat tai harmaat rattaat joihin sitten lisävarusteilla toisi väriä. Nyt kun meillä on nuo vaaleat Edget, en vaan osaa lisätä niihin mitään värillistä. Mielestäni niihin sopii vaan mustavalkoiset ja harmaat jutut. Onneksi niidenkin suhteen on käynyt tuuri ja olen löytänyt mieleisiä kankaita. Mustiin tai harmaisiin sen sijaan voisi lisätä vaikka sitä keltaista tai ihan mitä tahansa muuta ja vieläpä kuviollisena! 

Tähänastiset rataspohdinnat on siis aika pitkälti vielä ulkonäköseikoissa, sillä en ole käynyt liikkeessä kokeilemassa rattaita. Kyllä se työnneltävyys on aika iso asia ja kokoonkasauksen helppous jne. Odottelen kovasti Emmaljungan uusia malleja, lähinnä Scooter 2.0 ilmakumeilla. Mulla on kyllä päähänpinttymä niiden PP Sun- väristä, joka on tietty joku Limited edition eikä sitä meinaa mistään saada... sellaiset jos löytyisi niin ovat sitten käytettynä tietenkin vanhempaa mallia ihan kennopyörillä.

Ja tässä Emmaljunga Scooter 2.0 keltaisena

Näistä pohdinnoista puuttuu vielä täysin se mahdollisuus, että tykkäämäni Baby joggerit päivitettäisiin vähän "parempaan" malliin. Niistäkin löytyy jo niin monta mallia, etten pysy perässä ollenkaan. 

Mulla ei tässä lähipiirissä kenelläkään ole näitä rattaita, joista haaveilen. Olisi hyvä, jos saisi taas kuulla käyttökokemuksia kavereilta mutta tällä kertaa joudun etsimään niitä muualta. Netin keskustelupalstoja seuraamalla tosin saa ainakin lievän päänsäryn, mielipiteitä kun on ainakin yhtä monta kuin on kirjoittajiakin!

Talveen valmistautumista

Syksy siellä jo saapuu ja sen myötä väistämättä talvikin. Mun mielestä oli vaikeaa jo raskausaikana pohtia, että miten sitä vauvaa milloinkin puetaan. Syksyn tullen alkaa taas uudet pohdinnat.

Muutamia oikein varteenotettavia vinkkejä olen viisaammilta saanut, mutta jotain jää toki itselle ratkottavaksi. Tulin hankkineeksi rattaisiin lämpöpussin, itse asiassa kaksikin vähän erityyppistä. Lisäksi meiltä löytyy äp:n makuupussi. Lämpöpussi on varmaan kätevä siinä mielessä, ettei pientä tarvitse kauheasti pukea, senkun sujauttaa sisävaatteissa tai jossain neulehaalarissa pussiin. Tähän pussiin liittyy semmoinen mutka että ratasosa on otettava käyttöön, koska pikkumies on sen verran iso mies ettei pusseineen enää vaunukoppaan sovi. Olkoon vaan Emmaljungan vaunukoppa markkinoiden tilavin, meidän äijä on jo nyt täyttänyt sen ihan äärimmilleen ja ikää tyypillä on 4kk!

Vinkki viitonen on käyttää äitiyspakkauksen haalaria. Meillä ei sellaista kuitenkaan ennestään ollut, koska en pakkausta ottanut. Ja hyvä etten ottanut, sillä niitä vaatteita en olisi tullut käyttäneeksi. Olen kyllä todella nirso vauvanvaatteiden suhteen. Haalarin saa hommattua lähes miltä tahansa kirpputorilta joten ei se homma siihen kaadu jollei pakkausta ole ottanut. Seuraava kysymys onkin haalarin koko. Jos mä menisin kauppaan haalaria ostamaan, ostaisin joko ison 74 tai sitten 80- kokoisen. Äp:n haalari on kokoa 68/74. Aion joka tapauksessa yrittää sulloa miekkosen siihen haalariin ainakin nyt syksyllä.

Mutta voiko näin pieni kaivata vedenkestävää toppahaalaria? Kas siinä vasta pulma. Itse olen tässä vaiheessa pohdintaa päätynyt siihen tulokseen, etten ainakaan ihan vielä moista osta. Tietenkin jos sopiva sattuu käytettynä löytymään... Kun ei ole mitään takeita, koska tuo oma pieni ihminen lähtee liikenteeseen, ei ole myöskään tietoa millaisia vermeitä kaivataan. Tykkään varautua etukäteen, mutta ehkä kaikkeen ei voi eikä kannata varautua.

Tähän mennessä me on pärjätty hienosti neule- ja windfleecehaalareilla. Useimmiten tykkään laittaa viileämmällä kelillä pojan sisävaatteissaan ja tarpeen tullen vaikka neuletakissa äp:n makuupussiin. Tää on tähän saakka ollut ihan toimiva systeemi.

Tuon windfleecehaalarin oon kokenu tosi käteväksi, se on aika pehmoinen ja kiva pukea ja kuitenkin riittävän lämmin. Korvaa ne vanuhaalarit, joita meillä pienempänä oli.

Tässähän alkaa ihan odottaa talvea ja pulkkailukelejä! Tosin vaara piilee siinä, että olenkin itse ainoa pulkkailuinnokas... meidän pikkuinen kun on sitä sorttia että ilmottaa välittömästi jos ei joku juttu täysin nappaa :).