Päädyin taas muutama päivä sitten miettimään, miksi jotkut blogit säilyvät lukulistallani ja toiset eivät. Mitä niissä hyvinä pitämissäni blogeissa on ja millaiset blogit sitten jäävät lukematta?
Ensinnäkin mainittakoon etten lue esimerkiksi ainoastaan perhe- tai lapsiaiheisia blogeja, en pelkästään sisustuksesta tai lifestyleä.
Koska minulla on paljon mielenkiinnon kohteita, monipuolisuus blogissakin on usein valttia. Kurkistus toisten ihmisten arkeen on mukavaa, jotenkin kotoista. Vaikka se kirjoittajan arki poikkeaisi omastani paljonkin, ei se estä minua olemasta aiheesta kiinnostunut. Jokapäiväiset pohdinnat liittyen vaikkapa ruuanlaittoon tai päivän asuun voivat olla hyviinkin inspiroivia ja kiinnostavia. Lasten touhuja koskevat postaukset ovat tietenkin omaa sydäntä lähellä, hiukan tulee varmasti aina verrattua oman jälkikasvun tekemisiin ja toisinaan saa ideoita tai jopa vinkkejä kiperiin tilanteisiin.
Liiallinen monipuolisuus voi toki hieman tökkiä, ja silloin jätän ne epäkiinnostavat postaukset lukematta. Esimerkiksi meikkivinkit eivät oikein sytytä, mutta eivät ne yksistään riitä lukuintoa tyystin lopettamaan.
Tässä tuleekin oiva aasinsilta sille, mikä ei niin kovasti blogimaailmassa miellytä. En ole itse kiinnostunut minkäänlaisesta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta enkä koe tarpeelliseksi jaella mielipiteitäni blogin välityksellä. En ole myöskään innostunut lukemaan kovin väkeviä mielipidepostauksia, jotka on kirjoitettu suorastaan provosoivalla asenteella. Olen lopen kyllästynyt kaikenlaiseen syyllistämiseen, mitä varsinkin äidit saavat osakseen aivan liikaa. Se, ettemme kaikki toimi samoin, ei välttämättä tarkoita että toiset tekevät väärin.
Inhoan somessa ikävien, esimerkiksi lapsia koskevien, uutisten repostelua ja niihin liittyviä mielipidevuodatuksia. Olen viittä vaille hankkiutunut eroon ihmisistä, jotka tätä harrastavat. Tässäkin selvästi näkyy se tarve herättää tunteita kanssaeläjissä, saada vastinetta ja mielellään pientä väittelyä aikaan.
Kohdatessani blogin, jossa tomerat mielipidekirjoitukset seuraavat toisiaan, vaihdan yleensä kanavaa. En vain jaksa lukea niitä, en kokea niitä tunteita joita kirjoitukset minussa herättävät. Taustalla on sellainen seikka, etten ole raskausajan jälkeen katsonut enkä lukenut uutisia. En halua tietoisesti kuormittaa itseäni turhaan ikävillä asioilla, en stressata tulevaisuudennäkymiä tai kotimaan politiikan tilaa. Pärjään varsin hyvin ilman uutisiakin.
Huomaan myös että omasta arvomaailmasta kovasti poikkeavat tekstit eivät pidemmän päälle kiinnosta. En tarkoita, ettenkö lukisi monenlaisten kirjoittajien elämästä mielelläni, mutta eniten kiinnostavat ne, joiden elämään kykenen paremmin samaistumaan.
Luen blogeja päivittäin, paljon enemmän kuin esim. katson tv:tä. Joskus eläydyn kirjoittajien elämäntilanteisiin vahvasti, riemuitsen mukana kun jotain mukavaa tapahtuu ja vastaavasti suren aidosti kun vastoinkäymiset kohtaavat. Kun blogia on lukenut pidempään, alkaa kirjoittaja tuntua "tutulta" ja eläydyn vielä vahvemmin hänen elämäänsä. Jos säännöllisesti blogiaan päivittävä henkilö sitten pitää yhtäkkiä pidemmän tauon postauksissa, sitä saattaa jopa hieman huolestua.
Tällaisia mietteitä tällä kertaa, postaus saanee jatkoa myöhemmin sillä aiheesta riittäisi juttua vaikka kuinka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti